Liikkumisen edistäminen osana Etsivää vanhustyötä

Liikkumisella on suuri merkitys hyvinvointiimme läpi koko elämämme ajan. Moni meistä ei välttämättä kiinnitä huomiota siihen, minkä verran tavallinen arkipäivämme sisältääkään liikkumista ja miten merkittävä osa liikkuminen on myös sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Liikkumisella ei tässä yhteydessä tarkoiteta niinkään liikuntaa, vaan arkipäiväistä kodin ulkopuolella tapahtuvaa liikkumista. Reilut kaksi vuotta sitten koronapandemian alettua erityisesti ikääntyneitä ohjeistettiin välttämään sosiaalisia kontakteja ja tämän lisäksi moni heille suunnattu toiminta ja aktiviteetti suljettiin. Näillä toimilla on ollut negatiivinen vaikutus niin ikääntyneiden liikkumiseen oman kodin ulkopuolella, kuin heidän sosiaaliseen toimintakykyynkin.

Liikkumisen merkitys osana hyvinvointia korostuu ikääntyessä

Ihmisen ikääntyessä liikkumisen merkitys osana kokonaisvaltaista hyvinvointia muuttuu entistä tärkeämmäksi. Aktiivisuus ja liikkuminen arjessa auttavat hidastamaan ikääntymisen mukanaan tuomia muutoksia ja ylläpitämään toimintakykyä kokonaisvaltaisesti. Tämä mahdollistaa kotiympäristössä asumisen pidempään ja lykkää tarvetta terveydenhuollon palveluille.

Koronapandemian aikana ikääntyneiden sosiaalisten kontaktien määrää sekä kodin ulkopuolista liikkumista rajoitettiin. Lisäksi moni harrastustoiminta ja aktiviteetti keskeytettiin, mikä aiheutti ikääntyneiden arkeen merkittävän tyhjiön. Silloin, kun aikaisemmin sosiaalisesta ja aktiivisesta arkea tukevat peruspilarit katoavat, on seurauksena negatiivisia vaikutuksia niin sosiaaliseen, psyykkiseen, kuin fyysiseenkin toimintakykyyn. (Rissanen ym. 2020).

Epidemian ja rajoitustoimien pitkittyessä iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitämisen kysymykset tulevat keskeisiksi. Ne, joilla on paljon sosiaalisia kontakteja ja mahdollisuus ylläpitää fyysistä toimintakykyään, voivat paremmin poikkeustilankin aikana. Niillä, joiden sosiaaliset verkostot ovat suppeammat, voivat elämänlaatu ja toimintakyky heikentyä entisestään. Etsivän vanhustyön tarve kasvaakin etenkin jälkimmäisen ryhmän tavoittamiseksi. (Rissanen ym. 2020).

Etsivässä vanhustyössä liikkuminen näyttäytyy merkittävänä tekijänä

MEREOn Etsivässä vanhustyössä liikkuminen muodostaa todella tärkeän osa-alueen asiakkaiden kanssa työskennellessä. Liikkumisen lisääminen asiakkaan arkeen vaikuttaa positiivisesti niin hänen fyysiseen, kuin henkiseenkin toimintakykyyn. Korona-aika on ehtinyt kasvattaa monen seniori-ikäisen kotikynnystä ja tehnyt aikaisemmin aktiivisesta arjesta passiivista kotona oleilua. Tarjolle on toki koronan myötä tullut melko kattavasti erilaisia digitaalisia ratkaisuja, kuten etäryhmiä ja etäjumppia. Tämä on todella tervetullutta kehitystä, mutta virtuaaliset ratkaisut eivät silti täysin korvaa ihmisen tarvetta nähdä toisia ihmisiä. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että monella asiakkaalla ei ole mahdollisuuksia digitaalisten palvelujen ja laitteiden käyttöön.

Etsivää vanhustyötä tehdessä asiakkaiden kohdalla puhutaan usein kasvaneesta kotikynnyksestä. Tämä tarkoittaa sitä, että monesti fyysinen toimintakyky riittäisi oman kodin ulkopuolella liikkumiseen, mutta esteeksi on muodostunut henkinen kynnys. Asiakkaan kanssa työskentely aloitetaankin sopimalla jokin tavoite, mitä kohti lähdemme etenemään. Tavoite voi olla esimerkiksi kaupassa käyminen omatoimisesti tai johonkin oman lähialueen palveluun tai ryhmään tutustuminen ja myöhemmin kiinnittyminen. Etsivän vanhustyön roolissa toimitaan tässä vaiheessa asiakkaan tukena ja pyritään motivoimaan asiakasta liikkeelle lähtemisessä.

Liikkumisesta puhuttaessa kyse voi olla arjen pienistäkin asioista, kuten roskien viemisestä tai vaikka kävelylenkin tekemisestä omassa pihapiirissä. Useimmiten kyse on lähinnä siitä, että asiakas saa motivaatiota ja sysäyksen lähteä liikkeelle kotoaan. Asiakkaan ulkoilun ja sosiaalisen toimintakyvyn tukemiseksi MEREOlla hyödynnetään aktiivisesti myös vapaaehtoistoimintaa ja monelle asiakkaalle haetaankin vapaaehtoinen ulkoilukaveri, jonka kanssa voi ulkoilla ja vaihtaa kuulumisia. Tämän avulla voidaan vastata niin liikunnalliseen, kuin sosiaalisen kanssakäymisenkin tarpeisiin.

MEREOn Etsivää vanhustyötä tehdään Helsingin alueella yli 65 vuotta täyttäneiden parissa. Toimintamme tavoitti ensimmäisen koronavuoden aikana noin 150 asiakasta ja asiakastapaamisia kertyi lähes 200. Keskimääräinen kesto asiakkuudelle oli noin 4,5 kuukautta.

MEREOn Etsivä vanhustyö ei ole suinkaan ainoa ikääntyneiden liikkumisen edistämisen kanssa työskentelevä taho. Helsingin alueella vaikuttaa useita toimijoita ja yhteistyötä tehdään puolin ja toisin. MEREOn kannalta oleellisia yhteistyökumppaneita tällä saralla ovat esimerkiksi pääkaupunkiseudun 4H:n Ikiliikkujat-hanke, Miina Sillanpään Säätiön Kunnon kaveri- hanke, Helsingin Siskot ja Simot ry: n luovasti liikkeelle yhdessä hanke sekä Helsingin kaupungin Seniori-Info ja toimintaterapia. Yhteistyö muodostuu säännöllisistä yhteistyöpalavereista, moniammatillisesta asiakkaiden ohjaamisesta sekä viestinnällisestä yhteistyöstä.

Toimintaa ja yhteistyötä pyritään kehittämään jatkuvasti ja tämänkaltaisen toiminnan tärkeys on noussut selkeästi esiin työtä tehdessä. On palkitsevaa huomata omassa roolissaan se positiivinen muutos, mikä työllämme saadaan aikaan asiakkaiden arjessa ja elämässä.

Kirjoittaja  

Lasse Repo, hankeohjaaja, MEREOn Etsivä vanhustyö, sosionomi AMK

Lähteet

Rissanen, P., Parhiala, K., Kestilä, L., Härmä, V., Honkatukia, J., & Jormanainen, V. (2020). COVID-19-epidemian vaikutukset väestön palvelutarpeisiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen: nopea vaikutusarvio.