Ajatuksia ikääntymisestä ja digitaalisista palveluista
Olen tehnyt kohta kaksi vuotta etsivää vanhustyötä Helsingin alueella ja olen kiinnittänyt huomiota siihen minkä verran digitaalisuus ja digitaaliset palvelut vaikuttavat ikäihmisten arkeen. Moni kohtaamistani asiakkaista on jäänyt vaille tietoa esimerkiksi sellaisista palveluista tai toiminnoista, mistä voisi olla heille hyötyä. Asiaa jonkin aikaa pohdittuani, päätin kirjoittaa asiasta tämän kirjoituksen.
Yhteiskunta ja palvelut muuttuvat entistä digitaalisemmaksi
Digitalisaatio on muuttanut yhteiskuntaamme valtavasti lyhyessä ajassa, ja muutos tuntuu lähinnä vain kiihtyvän tulevaisuutta kohti mentäessä. Monille meistä digitaaliset palvelut ja niiden käyttäminen ovat arkipäivää, eikä niihin välttämättä edes kiinnitä erityisesti huomiota. Digitalisaatio yhteiskunnallisella tasolla on tuonut todella paljon hyvää, mutta digipalvelujen saavutettavuuteen olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota tulevaisuudessa. Ilmiö ei palvele kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti, vaan aiheuttaa pakostikin eriarvoisuutta. Kaikilla ei ole esimerkiksi varaa hankkia vaadittavia laitteita tai oppia omatoimisesti niiden käyttämistä.
Yhteiskunnassa pitäisi ottaa huomioon aikaisempaa kattavammin se, miten digitaaliset palvelut olisivat kaikkien niiden tavoitettavissa, ketkä niitä ovat valmiita käyttämään. Tämä pitää sisällään niin laitteiden saavutettavuuden, kuin opastuksen niiden käyttöönkin. Oma kysymyksensä on lisäksi niin digitaitojen, kuin laitteidenkin ylläpito ja näihin liittyvät vastuut.
Erot ikääntyneiden digitaidoissa ovat suuria. Osa käyttää laitteita ja palveluita vaivatta, mutta joillakin jo yksinkertaisimman puhelimen käyttö ja sillä soittaminen tuottaa hankaluuksia. THL:n (2021) mukaan muun muassa korkea ikä, matala koulutustaso sekä yksinäisyys ja avun tarve arjessa vähentävät ikääntyneen sähköistä asiointia.
Kuka sitten on valmis käyttämään digitaalisia palveluja? Kaikki eivät voi, tai yksinkertaisesti halua käyttää näitä palveluja ja tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan on turvattava lakisääteiset palvelut myös näille ihmisille tulevaisuudessa. Edellä mainituista ryhmistä voidaan käyttää nimitystä entiset käyttäjät ja kieltäytyjät. (Rasi & Taipale 2020, 329).
Suuressa kuvassa yhteiskuntamme tulee mitä todennäköisimmin liikkumaan enenevissä määrin kohti kokonaisvaltaista digitalisaatiota. Olisikin toivottavaa, että tulevaisuudessa kuultaisiin kohderyhmänä laajemmin ikääntyviä ihmisiä jo siinä vaiheessa, kun palveluja kehitetään. Näin saataisiin oikeanlaisia digipalveluja myös ikääntyneille. Ikääntyneiden digitaidot ja kyky käyttää sähköisiä palveluita tukee toimijuutta ja osallisuutta, sekä mahdollistaa itsenäisen pärjäämisen arjessa.
Digitaalinen eriarvoisuus näyttäytyy konkreettisesti Etsivässä vanhustyössä
Työssäni etsivässä vanhustyössä törmään viikoittain siihen, että asiakas kaipaisi tietoa oman lähialueensa palveluista. Tämä tieto on nykypäivänä useassa tapauksessa ainoastaan verkossa, eikä näin ollen tavoita asiakasta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mahdollisesti potentiaalinen ja asiakasta hyödyttävä palvelu tai tieto palvelusta ei koskaan kohtaa asiakkaan kanssa. Toinen haaste on tiedon niin sanottu pirstaloituminen, millä viittaan siihen, kuinka monessa eri paikassa tietoa nykypäivänä on. Ei vielä riitä, että on käytössä oikeanlaiset välineet, lisäksi niitä pitää osata käyttää tehokkaasti. Toisilla omaiset auttavat näissä asioissa, mutta kaikilla ei ole omaisia keneltä pyytää apua.
Etsivässä vanhustyössä viimeistä työharjoitteluaan suorittava geronomiopiskelija Taru Laine on havainnut, miten omaisten merkitys näkyy myös laitteisiin liittyvissä ongelmatilanteissa. Mikäli ikääntyneellä ei ole omaista tai muuta läheistä, joka voi auttaa esimerkiksi puhelimen käyttöjärjestelmän päivittämisessä tai muussa ongelmassa, täytyy hänen lähteä hakemaan apua esimerkiksi teleoperaattorin liikkeestä. Tämä apu on kuitenkin usein maksullista ja siten osalle ikääntyneistä poissuljettu vaihtoehto.
Digilaitteiden ja palveluiden käyttö yhteiskunnallisesti on lisääntynyt jonkin verran yli 75- vuotiaiden keskuudessa, mutta edelleen valtaosa tästä ihmisryhmästä on jäänyt digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolelle. (Rasi & Taipale 2020, 329).
Ne työssäni kohtaamat asiakkaat, kenellä on esimerkiksi tietokone tai tabletti käytössä, saattavat käyttää sitä esimerkiksi uutisten lukemiseen tai Maisa asiakasportaalin käyttämiseen. Monelta kuitenkin puuttuu osaaminen ja uskallus tutkia mitä kaikkea digitaalisella laitteella voikaan tehdä. Oli sitten kyse ruoan tilaamisesta kotiin tai osallistumisesta vaikka johonkin etäryhmään.
"Kyllä näitä pitää alkaa vain rohkeasti kokeilemaan ja antaa mahdollisuus" (78- vuotias Etsivän vanhustyön asiakas).
Lisää onnistumisia ja positiivisia kokemuksia esille
Puhuttaessa digitaalisista palveluista ja ikääntymisestä tuntuu, että keskustelussa on aina jollakin tasolla negatiivinen sävy. Tämä on omalla tavallaan ymmärrettävää, koska muutos on ollut nopeaa ja epäkohtia sekä korjattavaa on vielä paljon, mutta toivoisin itse kuulevani ja näkeväni enemmän positiivisia ja kannustavia tarinoita digitaalisista palveluista ja niiden käytettävyydestä. Monen kohdalla tämä varmasti kannustaisi tutustumaan digitaalisiin palveluihin ja madaltaisi kynnystä niiden käytön kokeilemiselle.
Omalla kohdallani kannustan asiakkaita aina kokeilemaan digilaitteiden käyttämistä ja neuvon mielelläni käyttöön liittyvissä asioissa. Pääkaupunkiseudulla toimii lisäksi useampikin taho, jotka tarjoavat digineuvontaa maksutta. Näistä voisi nostaa esille Helsingin kaupungin palvelukeskukset, Enter ry: n maksuttoman digiopastuksen, HelsinkiMission digituen ja Vanhusten turvan Tiedon tupa toiminnan.
Tietoa maksuttomasta digineuvonnasta löytyy seuraavien linkkien takaa.
Kirjoittajat
Lasse Repo, hankeohjaaja, MEREOn Etsivä vanhustyö, sosionomi AMK
Taru Laine, geronomiopiskelija, harjoittelussa MEREOn Etsivässä vanhustyössä
Lähteet
Rasi, P. & Taipale, S. 2020. Tuki, ohjaus ja koulutus – ikääntyneet digitalisoituvassa mediayhteiskunnassa. Gerontologia, 34 (4), 328–332.
THL 2021. Sosiaaliselle syrjäytymiselle altistavien tekijöiden yhteys ikääntyneiden sähköiseen asiointiin: Tuloksia COVID-19- epidemian ensimmäisten aaltojen ajoilta. Tutkimuksesta tiiviisti 60/2021. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143210/URN_ISBN_978-952-343-747-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://journal.fi/gerontologia/article/view/99601/57591?acceptCookies=1 3.5.2022.
Kuvat: Pixabay