Jokainen meistä voi edistää ikäihmisten liikkumista
Minkä verran ikäihmiset liikkuvat ja onko se tarpeeksi?
Tämä on kysymys mitä olen pohtinut tasaisin väliajoin kohdatessani helsinkiläisiä ikääntyneitä tehdessäni etsivää vanhustyötä. Jokainen meistä varmaankin tietää, että on olemassa erilaisia suosituksia siihen, minkä verran meidän tulisi arjessa liikkua. Lisäksi jokainen meistä varmaankin tiedostaa sen, että liikkuminen on terveydelle hyödyllistä. Edellä mainituista seikoista huolimatta emme aina kiinnitä huomiota liikkumiseemme, emmekä myöskään liiku tarpeeksi. Kaikilla meillä on omat syymme siihen, miksi näin on, enkä aio tässä tekstissä pureutua kaikkiin ikäluokkiin. Siihen ei yksi kirjoitus riittäisi.
Tarkasteltaessa ikääntyneitä ja heidän elämässään vaikuttavia esteitä liikkumiselle, voidaan kiinnittää huomiota pariin eri teemaan. Ensimmäinen on fyysiset rajoitteet, joita voi olla esimerkiksi aikaisemmin tapahtuneet kaatumiset, erilaiset rasitusvammat tai hengitykseen liittyvät oireet. Toinen teema on ikääntyneen ympäristö ja siihen liittyvät tekijät. Ympäristöllä tarkoitetaan niin omaa asuinympäristöä, kuin myös asenneilmapiiriä ikääntyneen lähipiirissä. Tämä voi näyttäytyä esimerkiksi liiallisena epäilynä ikääntyneen liikkumiskykyä kohtaan ja tämä voi johtaa liialliseen varovaisuuteen ja passiivisuuteen kannustamiseen. (Nupponen, 2017).
Edellä mainitut teemat ovat näyttäytyneet myös vahvasti itselleni käytännön työtä tehdessä.
Havaintoja kentältä
Helsingissä asui vuonna 2022 hieman yli 115 000 ikääntynyttä ja määrän odotetaan kasvavan jopa kaksinkertaiseksi vuoteen 2060 tultaessa. (Helsingin Kaupunki, 2022). Tämä samankaltainen kehitys koskee myös muuta Suomea ja indikoi sitä, että meillä voi olla käsissämme valtakunnallinen ongelma tähän teemaan liittyen tulevaisuudessa.
Pohdin tätä tekstiä kirjoittaessani viimeistä niitä reilua kahta vuotta, jotka olen nykyisen työtehtäväni parissa toiminut. Olen kohdannut tässä ajassa eri kanavia pitkin satoja asiakkaita, mikä on valtava määrä, mutta silti vain pieni osa aikaisemmin mainitusta reilusta sadasta tuhannesta helsinkiläisestä. Kaikkia näitä kohtaamiani ihmisiä on yhdistänyt yksi teema. Liikkuminen ja tarkemmin sen väheneminen tai mahdollisesti kokonaan poisjääminen arjesta. Joillakin kyse on puhtaasti fyysisistä haasteista, kun taas toisilla kyse on henkisistä haasteista elämässä, uskallus lähteä liikkeelle vain puuttuu. Toisinaan liikkuminen koetaan mielekkäämmäksi jonkun toisen ihmisen seurassa ja näissä tapauksissa voidaankin hyödyntää vapaaehtoispohjalta toimivia ulkoilukavereita.
Mietittäessä liikkumista ikäihmisten arjessa meidän ei kannata miettiä välittömästi jotakin suoranaista liikuntaharrastusta taikka urheilullista suoritusta, vaan yksinkertaisesti arkea ja siihen sisältyvää aktiivisuutta ja siinä ohessa tapahtuvaa liikkumista. Olen havainnut työskennellessäni ikäihmisten parissa sen, että liikkumisen lisäämiseen tarvitaan jokin konkreettinen syy, hyöty, tai tavoite. Ilman tätä ihminen ei pysty selkeästi konkretisoimaan sitä, miksi liikkeelle kannattaisi pyrkiä lähtemään. Yleensä pyrin miettimään yhdessä asiakkaan kanssa jonkin asian, mikä hyödyttäisi ja voimaannuttaisi asiakasta. Se voi olla kaupassa käyminen tai vaikka roskien vieminen. Pääasia on se, että ihminen saa jonkin konkreettisen syyn lähteä liikkeelle, pelkkä liikkumisen hyödyllisyydestä kertominen ei oman kokemukseni mukaan motivoi pitkään liikkumatta ollutta asiakasta lähtemään liikkeelle.
Työtä ikäihmisten liikkumisen edistämiseksi tehdään paljon
Helsingissä tehdään paljon ikäihmisten liikkumisen edistämiseksi ja toiminta kehittyy jatkuvasti. Lisäksi ikääntyneiden hyvinvoinnin vahvistaminen on kirjattu kaupungin hyvinvointisuunnitelmaan. Tämän lisäksi kaupunki nosti vuonna 2021 ikäihmisten liikkumisen yhteiseksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen talousarviotavoitteeksi. Tämä tavoite on jatkunut myös vuosina 2022 ja 2023, minkä lisäksi tavoite jatkuu myös tänä vuonna. (Helsingin kaupunki, 2023).
Kaupungin ja järjestöjen välinen yhteistyö on saatu toimimaan hyvin ja etsivällä työllä on onnistuttu tavoittamaan ihmisiä kattavasti sekä ohjaamaan heitä oikeanlaisten palveluiden piiriin. Yhteistyöllä on saatu puututtua yksinäisyyden tunteisiin ja samalla lisättyä asiakkaiden uskoa omaan tekemiseensä, mikä on johtanut liikkumisen lisääntymiseen.
Aivan kaikki ei ole kuitenkaan täysin kaupungin ja järjestöjen vastuulla, vaan oman osansa vastuusta kantaa myös ihminen itse. Vaikka puitteet ja resurssit olisivat hiottu parhaaseen mahdolliseen kuntoon, niin lopulta ihminen itse tekee viimeisen päätöksen liikkeelle lähtemisestä. Mikäli tämä päätös jää tekemättä, niin ei ole paljoakaan väliä, kuinka hyvät puitteet ja suunnitelmat liikkumisen lisäämiseksi on tehty. Painotankin vielä erikseen motivaation vahvistamista, voimavarojen tunnistamista ja ihmisen kannustamista liikkeelle lähtemiseen. Tätä voi tehdä jokainen meistä.
Tämän kirjoituksen lopuksi ajattelin antaa jokaiselle tätä tekstiä lukevalle pienimuotoisen haasteen. Onko sinulla omia isovanhempia? Tai tiedätkö mahdollisesti naapurustossasi ikäihmisen, kenen tilanne ja liikkuminen herättävät tämän tekstin perusteella kysymyksiä? Miksi et kysäisisi ikäihmiseltä, tutulta tai tuntemattomalta, että kaipaisiko hän mahdollisesti tukea liikkumisen lisäämiseen tai vaikka tietoa liittyen ikäihmisten liikkumisen edistämiseen. Tämän tekstin lopussa on kerättynä yhteen hyödyllisiä linkkejä, joiden takaa löytyy tietoa ja materiaaleja aihepiiriin liittyen.
Kirjoittaja
Lasse Repo, sosionomi AMK, hankeohjaaja, Kynnysten madaltaminen liikkumisen edistämiseksi- hanke, MEREO ry
Lähteet
https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/23_01_10_Tilastoja_7_Maki_Sinkko.pdf
https://www.ikainstituutti.fi/blogi/mika-iakkaita-estaa-ja-motivoi-liikkumaan/
https://www.hel.fi/fi/uutiset/ikaihmiset-liikkeelle
https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/liikkumisen-suositus-yli-65-vuotiaille/
Nupponen, R. 2017. Liikunta ja koettu hyvinvointi.
Kuvat: Pixabay.