Etsivien blogi

 Suosi paikallista -  Etsivä vanhustyö ja yhteisöllisyys 

 

Syksyllä 2020 ilmoittelimme alueellisilla Facebook-sivuilla: ”Iäkäs asiakkaamme etsii juttuseuraa. +80-vuotias naispuoleinen asiakas Pihlajamäestä kaipaisi juttukaveria, joka soittelisi hänelle kerran viikossa aamupäivisin ja kyselisi kuulumisia. Jos haluat piristää vanhan ihmisen arkea, ole yhteydessä, niin välitämme teidät yhteen! ”

 

Korona- aika on koskettanut erityisesti yksineläviä ikäihmisiä. Koronan myötä monen ikäihmisen tavanomaiset harrastustoiminnot ovat jääneet tauolle ja yhä useampi ikäihminen on jäänyt näin erilaisten yhteisöllisten toimintojen ulkopuolelle ja moni on kertonut kokeneensa, että yhteiskunta olisi hylännyt heidät. 

 

Silti yhteisö ei ole hylännyt

 

Yhteisöllisyys, välittäminen ja halu auttaa toisia ovat nousseet uuteen arvoon koronakriisin myötä. Korona-aikana yhteisöllisyys on näkynyt muun muassa rappukäytäviin ja Facebookiin ilmestyvin kauppa-apu ilmoituksin ja myös yhteydenottoina vapaaehtoisjärjestöihin.

 

Lähellä kotia löytyvät yhteisöt ovatkin tärkeitä iäkkäiden hyvinvoinnin kannalta. Ikäihmisten hyvinvointiin vaikuttaa lähiyhteisön tarjoamat palvelut ja sen mahdollistamat sosiaaliset suhteet, jotka luovat myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. Naapuriapua ja keskinäistä riippuvuutta pidetäänkin positiivisesti hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä, etenkin silloin kuin yksin asuminen ja pienituloisuus vaikuttavat hyvinvointiin. (Kauronen 2017: 76.)

 

Vapaaehtoisen ja mielekkään tekemisen löytyminen läheltä kotia mahdollistaa sekä yhteisöllisyyttä että kuuluvuuden tunnetta yhteisöissä. Varsinkin korona-aikana naapurustosta löytyvä vapaaehtoinen saattaa toimia iäkkään siteenä yhteisöön. Vapaaehtoistoiminnan organisoinnin keinoin voidaankin tuoda niitä alueella asuvia yhteen, joilla on aikaa ja halua auttaa sekä niitä, jotka vastavuoroisesti tarvitsevat tukea.

 

Pienillä teoilla on suuri merkitys!

 

vietetään tänä vuonna 27.11.2020.  

Iäkästä naapuria huomioimalla, vaikka tervehdyksin, kyselemällä vointia ja auttamalla arjen pienissä askareissa, voi tukea merkittävästi hänen hyvinvointiaan ja turvallisuuden tunnettaan. 

 

Eräskin lähialueella asuva ikäihminen tokaisi minulle: “Kun kävelet tästä ohi, voisitkin soittaa minulle, niin voimme vilkuttaa toisillemme ikkunasta!”. Näinkin pienellä teolla, ikääntynyt voi kokea olevansa osa yhteisöä ja naapurustoa.    

voit kertoa, miten sinusta on välitetty.

 

Kirjoittaja on geronomiopiskelija Niina Juppi-Lehtelä Metropolia Ammattikorkeakoulusta, joka tekee opintojen viimeistä harjoittelua MEREOn Etsivässä vanhustyössä. "Läpi opintojen minua on innostaneet etsivä vanhustyö, vapaaehtoistoiminta, yksinäisyyden ehkäisy, ageing place- ajattelu sekä yhteisölliset keinot ikäihmisten elämänlaadun tukemisessa."

 

Lähteet:

Kauronen, Marja-Leena 2017. Terveyden edistäminen osana vanhustyön strategista johtamista. Teoksessa: Kulmala, Jenni 2017. Parempi vanhustyö. Menetelmiä johtamisen kehittämiseen. PS-Kustannus. Juva 2017.

  

 Julkaistu 20.11.2020

 

 


  ***

 

 

 

Onni on vanheta – Lyckan kommer med åldern - Ja miten ammattilaiset voivat auttaa siinä  

 

Jokaisella on oikeus onneen ja onnellisuuteen riippumatta siitä, miten vanha tai sairas ihminen on. Näin me kaikki varmasti ajattelemme. Onnen tai onnellisuuden käsite toki muuttuu, mitä vanhemmaksi elämme. Jos kysymme 5-vuotiaalta, mikä tekee hänet onnelliseksi voimme saada vastaukseksi isot vesilätäköt, hauskat kaverit ja pihaleikit tai äidin hymyn ja halauksen. Jos kysymme asiaa 90-vuotiaalta, vastaus on varmaan erilainen. Se voi olla maukas lounas, ystävän kanssa keskustelu tai se, että voi itse määrätä asioista, jotka koskettavat omaa elämää. Usko tulevaisuuteen ja omaan pystyvyyteen määrittää usean ikäihmisen onnea ja onnellisuutta. ”Kun pystyn itse käymään vessassa, kaikki on hyvin”. 

 

Ammattilainen tukee onnen löytämisessä 


On meidän ammattilaisten vastuulla, että pidämme huolta ikääntyneiden onnesta ja tuemme heitä siinä, että onnellisuus pysyy heidän elämässään, vaikka ikä ja sairaudet välillä painaisivatkin arjessa. On tärkeää, että ammattilaiset tuntevat asiakkaansa, että he ovat ottaneet selvää hänen elämästään, tavoistaan, arvoistaan ja toiveistaan, jotta hyvä palvelu ja hoito on mahdollista palvelujärjestelmän kaikissa osissa. Varmistamme näin toimimalla, että ikääntynyt saa jatkaa niin omannäköistä elämää, kuin se hänen tapauksessaan on mahdollista. Ikääntyneen voimavarat tulee selvittää ja niitä tulee käyttää hyödyksi hoidossa tai palvelussa, mitä ikääntynyt saa. On tärkeää muistaa, että ikääntynyt edelleen osallistuu ja osaa ja saa tehdä valintoja omaa elämäänsä koskien. Näin tehdessämme turvaamme sen, että ikääntynyt saa elää sellaista elämää, joka tuo hänelle onnea ja iloa. 

 

MEREOn Etsivässä vanhustyössä asiakkuus alkaa aina tutustumalla asiakkaaseen ja hänen toiveisiinsa. Joskus tutustuminen voi tapahtua nopeasti: asiakas osaa kertoa selkeästi elämästään, toiveistaan ja peloistaan. Joskus asiakkaalle voi kuitenkin olla vaikea sanoittaa omia toiveitaan tai kertoa omasta elämästään. Me olemme kaikki erilaisia ihmisiä, omine elämänkokemuksineen ja pelkoineen. Joskus tarvitaan enemmän aikaa, jotta luottamus syntyy ja kasvaa. Ajan kanssa asiakas voi alkaa avautumaan elämästään ja löydämme sieltä yhdessä asiakkaan kanssa niitä asioita, joista juuri kyseinen asiakas saa sisältöä ja onnea omaan elämäänsä. Ammattilaisena on tärkeää osata antaa asiakkaalle aikaa, jotta asiakas voi löytää itse ne asiat, mitkä asiakkaan omassa elämässä ovat niitä tärkeimpiä asioita ja onnen tuojia. Tällä tavalla työskentelemällä saavutamme parhaan tuloksen. Meidän pitää muistaa, että olemme rinnalla kulkijoita, emme puolesta tekijöitä. 

 

Toivon ylläpitäminen on osa ammattitaitoa 


Vuosi 2020 on ollut haastava meille kaikille ja välillä onnen löytäminen arjesta on ollut haastavaa. Kaikista haastavinta tilanne on kuitenkin ollut ikääntyneille. Heidän arkensa muuttui meistä ehkä eniten. Ihmiskontaktit vähenivät, harrastukset ja ryhmät lopetettiin. Lisäksi tilanne oli pelottava kaikille, tulevasta ei ollut tietoa ja epävarmuus ahdisti. Meidän ammattilaisten onkin muistettava tässä vaativassa tilanteessa, että toivon ylläpitäminen on osa ammattitaitoa. Meidän on luotava uskoa asiakkaisiimme, toivoa siitä, että elämä kantaa ja että elämässä on vielä onnea ja toivoa. 

 

Laulaja Yvonne Printemps (1894-1977) on todennut: ”Onneen vaaditaan kolme asiaa: jotain tekemistä, joku, jota rakastaa ja jotain mitä toivoa.” Tämä mielessämme MEREOn Etsivä vanhustyö jatkaa onnen ja toivon sanoman levittämistä ja toivottaa kirpeitä ja aurinkoisia syyspäiviä. Ja onnea! 

 

 

Kirjoittaja on geronomiopiskelija Mari Koskinen Metropolian ammattikorkeakoulusta, joka tekee harjoitteluaan MEREOn Etsivässä vanhustyössä. Mari teki lopputyökseen kirjallisuuskatsauksen, jossa keskittyi keräämään tietoa onnellisesta vanhuudesta ja siitä, miten ammattilaiset voivat tukea ikääntyneitä hyvässä vanhenemisessa. Tärkeiksi asioiksi nousi esiin ikääntyneen ihmisen voimavarojen tunnistaminen ja niiden vahvistaminen.  

 

Julkaistu 25.9.2020 



***


Korona-ajan vaikutus Etsivän vanhustyön asiakkaiden yksinäisyyteen 


 

Yksinäisyys on henkilökohtainen kokemus, jonka määritteleminen yksiselitteisesti on vaikeaa. Mm. elämäntapahtumat ja –muutokset synnyttävät yksinäisyyden tunteita. Meistä jokainen on varmasti kokenut hetkittäin yksinäisyyden tunteita, mutta pitkittyessään nämä tunteet aiheuttavat merkittäviä haittoja, kuten esimerkiksi masennusta, unettomuutta, arvottomuuden kokemusta sekä elämänilon ja -halun hiipumista.  

 

Etsivässä vanhustyössä yksinäisyys koskettaa valtaosaa asiakkaistamme. Sen näyttäytymismuodot ovat hyvin erilaisia, kuten myös keinot sen ehkäisemiseksi. Monelle ikäihmiselle viikoittaiset käynnit kaupassa, palvelukeskuksessa tai uimahallissa ovat ainoita paikkoja, jossa sosiaalisia kontakteja tulee. Korona vaikutti suuresti monen ikäihmisen elämään karsien näitä tärkeitä kontakteja sekä lisäten yksinäisyyden kokemuksia.  

 

Poikkeustilanne herätti asiakkaistamme monenlaisia tunteita. Tilanteen pitkittyessä puhumisen tarve alkoi kasvaa. Monet asiakkaistamme eristäytyivät kotiinsa, kun pelko virustartunnasta vähensi kodin ulkopuolella liikkumista, esimerkiksi päivittäisen lähikaupassa käynnin tilalle tuli kauppakassipalvelu. Eristyneisyys ja siitä seurannut yksinäisyys lisäsivät psyykkisen tuen tarvetta. 

 

 

 

 

 

"Tulee hyvä olo, kun saan jutella kanssasi” 

 

Yksinäinen ikäihminen tarvitsee kohtaamista ja kuulluksi tulemista. Koronakevään ja -kesän aikana meidän Etsivän vanhustyön työntekijöiden puhelut olivat monelle asiakkaalle odotettu hetki. Olemme olleet monelle ikäihmiselle ainut juttukaveri ja linkki ulkomaailmaan. “Kun soitat, muistan ajatella itseäni ja omaa hyvinvointiani” totesi yksi asiakkaistamme osuvasti.  

 

Puheluiden merkitys on suuri, sillä huoli on usein pienempi jaettuna toiselle. Kuuluksituleminen ja ajan antaminen ovat pieniä tekoja, joilla on viikon kohokohta: ”Piristyin, kun kuulin sinun iloisen äänesi!” Moni asiakkaamme on saanut toivottua juttuseuraa poikkeustilan aikana myös puhelinvapaaehtoisesta. Olemme onnistuneet löytämään asiakas-vapaaehtoispareja, jotka ovat soitelleet viikoittain keväästä lähtien. Asiakkaille vapaaehtoisista on tullut ystäviä, kuten erään asiakkaamme kommentista voi huomata: “Hänen kanssaan on helppo ja mukava jutella aiheesta kuin aiheesta”.  

 

Vaikka puhelut olivat odotettu ja tärkeä kohtaamisalusta monelle, huomasimme pian, etteivät ne kannattele loputtomiin. Yksinolo kotona on laskenut monen asiakkaamme fyysistä toimintakykyä ja muodostanut henkistä kynnystä lähteä ulos. Aloitimme kesäkuun alussa ulkotapaamiset turvavälein niiden asiakkaiden kanssa, jotka sitä halusivat ja jotka pystyivät liikkumaan itsenäisesti ilman toisen henkilön tukea. Kasvokkain tapahtuvalle kohtaamiselle on pitkän poikkeusjakson aikana syntynyt suuri tarve: ”On terapiaa, kun saa jutella näin kasvokkain, vaikkei olisi asioita hoidettavana”. Useampi asiakkaistamme on todennut, että “Yksin ei tule lähdettyä ulos. On mukavaa, kun voidaan yhdessä ulkoilla”.  

 

Pitkään jatkunut poikkeusaika on muuttaneet meidän jokaisen arjen toimintoja. Tulevaisuudesta ja koronapandemian laantumisesta ei kenelläkään ole varmaa tietoa. Erityisesti epävarmoina aikoina turvalliset kohtaamiset ja kiireetön rinnalla kulkeminen ovat tärkeitä. Yhdessä me kuljemme tämän matkan ja annamme tukea toisillemme. 

 

 

Kirjoittajat ovat MEREOn Etsivän vanhustyön työntekijät Henna Grönberg ja Sanna Huhtamo 

 

Julkaistu 21.8.2020

 

 





MEREO/ Vanhusten Palvelutaloyhdistys ry
Leppäsuonkatu 4 A, 00100 Helsinki